Sadonkorjuu alkoi luonnonmarjojen poiminnalla, ja mustikkaa on myös näillä seuduin kiitettävästi. Metsämansikoitakin sain pakastimeen muutaman litran, mikä on kyllä luksusta kuten sekin, että kantarelleja sain eilen hyvin vähällä vaeltamisella ämpärillisen. Kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaatteja, härkäpapuja, kukkakaalia, erilaisia sipuleita ja mitä vielä - arkista onnea siis.
Perennoista kiehtovimmat eli valeunikot leppyivät helteiden jälkeen, kun saivat sateita ja viileyttä. Kahvinporoja unohtamatta! Kukintahan siitä seurasi, ja yksi valkoinenkin on mukana. Se kyllä oli viime kesänä valkoinen! Ehkä se kaipaa kotikonnuilleen Himalajalle. Sinne kaipaa tunnetusti pihan nenäliinapuu, jonka kukintaa saanen odottaa vielä vuosia.
Piipahdin serkkuni Maijan luona Tohmajärvellä, ja aivan ensiksi tehtiin sielläkin puutarhakierros. Lähellä hänen tiluksiaan on luontopolku ja Piilovaaran ukonhattulehto. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti. Siellä voi nähdä harvinaisen lehtoukonhatun (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale), jota ei tapaa kuin Pohjois-Karjalassa ja sielläkin vain muutamissa paikoissa. Siellä voi nähdä myös ukonhattukimalaisen (Bombus consobrinus). Ukonhatun kukinta alkaa olla ohi, mutta näin sen kuitenkin. Pahoittelen kuvan laatua (keskipäivällä kuvattu), mutta tässä yksi otos.
Viime viikollakaipailin sikurin (Cichorium intybus) kukintaa. Nyt ehkä 25 sikuria kukkii siellä täällä pihaa, sillä se saa levitä melko rauhassa. Puolivillissä perennapenkissä erilaisten tulikukkien (Verbascum)m sormustinkukkien (Digitalis) ja pallo-ohdakkeiden (Echinops) kanssa viihtyy parhaiten, ja penkissä käy kyllä hillitön pörräys yötä päivää. Samassa penkissä rehottaa kaukasiankirahvikukka (alla, ja se on etenkin kimalaisten suosiossa. Tämän jättiperennan kuvaaminen on haasteellista, sillä kukat heiluvat parin metrin korkeudessa.
Yksivuotisia unikoita pompsahtaa kummallisista paikoista, ja osa niistä kasvaa aivan liian tiheässä. Tämä yksilö pinnisti kiveyksen välistä, enkä hennonut sitä kitkeä. Unikoita on yhteensä ehkä 20 lajiketta ja ne voivat kukkia myös vaivihkaa niin, että kukkasuutari löytää vain maahan tippuneet terälehdet.
Vaeltajiin kuuluvat myös kaksivuotiset ja eri väriset harjaneilikat (Dianthus barbatus), jotka tyytyvät yhtä vähään kuin unikot. Tyytyä vähään ja vaeltaa? Sellaisella kasvilla täytyy olla mielenkiintoinen sielunelämä.
Comments