Hulinaviikot jatkuvat, ja poikkeuksellinen talvi juoksuttaa kasvihuoneessa lähes joka päivä. Kylmäkäsittelyä arvostavat siemenet ehtivät vielä saada asianmukaisen herätyksen, ja suojakelillä lämmittämättömässä kasvihuoneessa istuminen kahvia litkien on tehokasta puutarhaterapiaa kaikkina kuukausina. Jossain itää, jatkuvasti.
Kasvihuoneessa eikä sen välittömässä läheisyydessä lennellyt hyttysiä eikä perhosia, mutta ajatukset ja ideat sinkoilivat. Kuten esimerkiksi se, että munakoisopenkkiin pitää asentaa lämpömatto. Nimittäin se on sadon onnistumisen salaisuus, on on moni väittänyt, etenkin jos alkukesä on kylmä. En jaksa ajatella tässä kohtaa-sähkön hintaa, sillä uskon säästäväni aika monessa muussa asiassa. Muutamalle munakoisolle tulee reippaasti kilohintaa, ei kuitenkaan edes sen vertaa kuin mitä elokuvissakäynti, olen laskenut. Sinnehän ei kesällä malta lähteä, ei edes sateella.
Lämpömaton tilalla voisi tietysti olla vaikka kompostoituvaa hevonkukkua, sillä sellainen huokuu ja höyryää, saattaa olla lämpöä jopa liikaa. Järven vastapäätä sijaitsevalta Veikan tilalta (ja osin Suosaaren jo hävitetyiltä talleilta) olen kiikuttanut 30 vuotta lantaa noin ruotsinlaivan kokoisen kasan. Mutta arvostan kasvihuoneen erityistä asemaa myös virkistyskäytössä ja vaikkei hevonkukku tuoksu erityisen pahalle, en halua sen sekoittuvan kasvihuoneen hajujen sinfoniaan liikaa: laventeli, basilika ja tuoksupelakuu ja -herne riittävät. Kasvihuoneen lähettyviltä löytyy myös muutama ruusu, vaikka ne piikikkäimmät olen vakuutusyhtiön painostuksesta hävittänyt. Kyynel vierähtää lasisilmästä, kun muistelin ruusujen repimistä ja toinenkin kyynel vielä, jos annan tunteille vallan, sillä köynnösruusun piikki tulehtui ja johti vasemman pakaran tulehtumiseen. Ei tänne istumaan onneksi tultu.
Onko muuten kotipuutarhureille suunnattu mitään merkittävää keksintöä sitten kumisaappaiden? Lueskelin vanhoja amerikkalaisia ja englantilaisia puutarhalehtiä pitkältä ajalta ja oikeastaan sieltkään ei ole sitten ruohonleikkureiden löydettävissä mitään mullistavaa. En laske mukaan erilaisia torjunta-aineita (ja muita kemikaaleja), sillä esimerkiksi DDT:n hehkuttaminen kaikkivoipaiseksi puutarhurin parhaaksi ystäväksi aiheuttaa vilunväreitä, niin valtava oli siihen liittyvät toiveet ja odotukset aina muurahaisten hävittämisestä (esimerkiksi lasten hiekkalaatikosta) tai kirvojen karkoittamisesta ruusuista tai mistä milloinkin.
Ei tule kovin monta uutta, järkevää keksintöä mieleen. Jumalan kiitos, lehtipuhaltimet ovat kiellettyjä paratiisissa. Entä multaporat? Olette varmaan nähneet mainoksia akkukäyttöisestä multaporasta, jonka terä muistuttaa pientä pilkkikairaa. Luulen pärjääväni ilman. Joskus kauan sitten tein blogipäivityksen lokakuisesta tarhasta, jossa kairasin kukkasipuleita paikoilleen perintökairan avulla.
Hanskoja on joka lähtöön, kuten vaikka eksklusiiviset ruusunkasvattajan hanskat, joiden nahkainen varsi ulottuu kainaloihin saakka. Kalleimmista merkkituotteista saa pulittaa kolminumeroisen summan. David Austinin nettikaupasta saa myös ruusunkasvattajan hihoja, jotka suojaavat hyvin, mutta niin suojaa myös vanha kerniliina, ja se kelpaa kierrätykseen tässä kohdin. Ekstrahihoja voi suositella etenkin heille, joilta on hiha tai pari palanut, mutta hanskoja ei ole vielä lyöty tiskiin. Uusinta uutta hanskarintamalla on nyt se, että käteen pujotetaan samalla kertaa työkalu eli hanskoissa on kynnet. Varmaan suunnittelija on ihaillut koiraeläintä tai katsonut Mustan laguunin hirviön.
Lontoon Lambethissa sijaiseva puutarhamuseossa on melkoinen määrä työkaluja, osa hyvin vanhojakin, ja esimerkiksi lapioita, kuokkia ja erilaisia haroja on kymmenittäin. Vanhoista katalogeista saa pienen käsityksen siitä, miten laajoja valikoimat ovat maksukykyisille asiakkaille olleet esimerkiksi 1890-luvulla. Söpöt, hevosille tarkoitetut buutsit herättivät hilpeyttä, mutta niiden sanoma on vakava: älä polle tallaa nurmikoita. Otin niistä kuvankin, mutta en sitä tähän hätään löydä.
Entä hallaharso, kuuluuko se keksintöjen aateliin? Se on kyllä kätevä kuten ovat polyuretaanista valmistetut polvisuojat ja -pehmusteet, mutta silmää ne eivät hivele. Aika monet kerrat olen kiepauttanut kirjekuorena jo kertaalleen palvelleet kuplapussit jeesusteipillä säären ympäri, ja taas mentiin iltapesulle tai seuraavaan aamuun asti oleellisten asioiden äärellä humusta hivellen.
Oleellisten äärellä? Puutarhuri, joka ei ole vähintään puolet valveillaoloajasta könyä nelinkontin, ei ole tarhuri eikä mikään, vain pelkkä haihattelija ja poskiinpuhaltelija-lussukka
, tuo jälkimmäinen on tietysti kyllä parempi kuin lehtipuhallin. Taivaanrannan taimityöläisellä pitää olla notkeat polvet tai polvet ylipäätään, konttaamisen lisäksi voi niiata perhosille ja linnuille, eikä rukoileminenkaan ole pahasta. Polvia tarvitaan myös, kun kiipeää katolle huutamaan idätysmääräyksiä.
Commentaires