Valoisia, varhaisia aamuja - näitä on odotettu. Kuusen juurakon alla talvehtivat kotitontut alkavat heräillä nekin, sillä aamuisin niiden pienestä savupiipusta nousee harmaa kiehkura ja aitan kulmalla kohtaa vienon kahvin tuoksun. Kuten viime keväänä, olen nytkin valmistautunut kuulemaan näiden korkeaan ikään ehtineiden kämppäkavereiden sakeaa puhetta vaivoista ja monenkirjavista kolotuksista. Iso-Jussilta meni hajuaisti muutama vuosi sitten, mutta siitä huolimatta papparainen kasvattaa tuoksuherneitä ja vaalii madonnanliljaa. Tunkelon muistelmat ovat ehkä edenneet talven aikana Saimaan kanavan työmaalla (1858) sattuneisiin kommelluksiin. Aina herttaisen äreä Jaatinen on tapansa mukaan pelannut korttia (pasianssia) samalla hartaudella kuin mitä selailen siemenpusseja - voiton kiilto silmissä kummallakin.
Kuvassa on Tunkelon tekemä lähes näköispatsas Iso-Jussista. (Iso-Jussi ei ollut tyytyväinen, sillä hänen partansa on kuulemma muhkeampi kun taas vatsanseutu pienempi.) Kuskaan tontut tupaan pulkalla vielä tänään, uutta luntakin tuli viitisen senttia yön aikana.
Puutarhapuolelle ilmaantuu harvoin mitään uutta, eivätkä sellaisia ole taimietanatkaan. (Joita on vuosi pari hehkutettu eri vlogeissa ja muualla.) Ne ovat siis eräänlaisia rullia/kääryleita, joita syntyy kun paperin tai pahvin päälle ripotellaan multakerros ja kääritään se rullaksi kuin leipoisi korvapuusteja. (Jotkut käyttävät tähän teippiä.) Sitten kääröt leikataan sopivan pituisiksi ja sijoitetaan ruukkuihin tai vaikka muovisiin karkkilaatikoihin ja kastellaan, ja lopuksi piilotellaan siemenet. Purjoa olen nähnyt tällä tavalla kasvatettavan jo vuosikymmeniä sitten ja nähnyt ohjeita vanhoissa kirjoissa. Vimmaisen varhaiskasvatuksen keskellä ja tilanpuutteessa kääröt tai rullat ovat käteviä. Kokemukseni perusteella vessapaperirullat ovat pilli- ja purjosipuleiden kanssa ne kätevimmät tötteröt, vaan konstinsa kullakin. Niitä jaellaan auliisti näissä piireissä.
Tomaattien kanssa pitää malttaa hetki, paitsi että olen kirjoittanut jo nimikyltit valmiiksi ja asettanut ne kylvömullalla täytettyihin astioihin. Siemeniä vaille valmista siis! Suosin perinnelajikkeita, ja uutta riittää silläkin rintamalla. Bakers Creekiltä tilaaminen loppui monelta, sillä he sortuivat silkkaa ahneuttaan myymään geenimanipuloitua siementä muka eurooppalaisena perinnelajikkeena. Amerikkalaisen siemenfirman maine sai pahan kolhun, kun antioksidanttipommiksi mainostettu musta tomaatti 'Purple Galaxy' (ei enää firman kotisivuilla) paljastui ihan muuksi kuin mitä firma mainosti. Tässä juttua siitä
Palasin pikku reissulta, ja tienasin junassa kolmessa tunnissa lähes viisi euroa. (Ei, en laulamalla, ennustamalla enkä edes myymällä kotitekoisia lannoitteita.) Nimittäin lähellä istuva seurue kulutti monenlaisia juomia niin, että tölkit ja muovipullot eivät mahtuneet naurettavan pieniin matkustamon roskapusseihin. Ojensin heille auttavan käteni, johon olin kiinnittänyt suurehkon kestokassin. Win win -tilanne siis, jos mikä. Vai ei muka matkustaminen kannata? Kotimatkalla ehdin kiikuttaa (jumalan kiitos pantilliset) aarteet automaattiin, ja sain kassatädiltä näppiin viisi senttiä vaille viisi euroa. Kirjailija pääsee ani harvoin tuollaisille tuntipalkoille, ja siemeniin tärveltyvät sen reppanan kaikki vähän rahat.
Kävelylenkillä törmää harvemmin ihmisiin, mutta näköjään muita kulkijoita silti on. Romahtaneella autiotalolla oli käynyt muitakin eli hirvi, ei varmaan tiilien perässä kuten minä joskus. Jos muuten jostain saisi sarvet, niin ne voisi jauhaa ravinteeksi puutarhaan, kuten teki eräs tuttava suurille perintösarville. Minusta se oli mitä järkevin ratkaisu. Silmiini osui myös ruosteinen savustuslaatikko, ja lupaa sen roudaamisesta omalle tontille ehdin jo kysellä.
Kaikki kiertää, välillä suorastaan pyörien ja rullaten. Muutama vuosi sitten Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa törmäsin tähän:
Monenlaisia alkupaloja tulee mieleen, kun katselen ruosteista hellaa. Niistä lisää ensi viikolla.
Comments