Päivänvalon lisääntymisen huomaa kissoistakin- Täysikuun lähestyessä ne ramppaavat edestakaisin ja hyppivät tasajalkaa halkokorin luona häntä sojossa, jos ovea ei heti avata. Silti joulu jatkuu vielä jossain, sillä iltalenkillä näkee useita leditettyjä joulukuusia ja valokimppuja, vaikka helmikuun puoliväli lähestyy. En moiti. Pimeää on edelleen riittävästi, ja astuminen joulukuplasta ulos on järkytys joka kerta. Tarhapäivät ovat kuitenkin kohta täällä, osittain ne ovat jo.
Puutarhuri(kin) saa olla mustasukkainen ajastaan. Elokuviinkin hän menee vain, jos sisällöllä on oletetusti jokin kytkös puutarhaan tai kasvikunnan edustajiin. Paddington 3 täyttää tietysti nämä odotukset, sillä tuo ihastuttava karhu on jo lapsena jumahtanut appelsiineihin (ja siitä valmistettavaan marmeladiin), ja muinainen, monien himoitsema kulta-aarre Perussa onkin appelsiinitarha. Suomessa se voisi tietysti olla omena- ja kirsikkatarha.
Paddingtonissa ratsastetaan puutarhatrendillä, voisi joku keksiä raflaavan otsikon lehteen. Nimittäin Forest Gardenia on meille esitelty useampana vuonna. On siis ravintoa tuottava tarha, jossa kasvaa ruokaisia puita ja muuta syötävää. Suomalaisille ei tässä ruokametsäideassa ole mitään uutta eikä ihmeellistä. (En tarkoita pettuleipää.) Omassa puutarhassa Forest Garden toteutuu esimerkiksi niin, että osa alppiruusujen lomasta pilkistävistä kotkansiipisaniaisista (Matteuccia struthiopteris) päätyy ruokapöytään ennen kuin kasvavat mittaansa. (Se on himoittua ruokaa, ja sitä löytyy keväisin joidenkin maiden ruokatiskeiltä.) Pohjoiskulmalla kasvaa myös mustikoita, mesimarjojakin sieltä vähän saa. Ruokametsään saa meillä laskea myös pihlajat, joiden marjat venyvät moneen.
Jos kaikkea syötäväksi kelpaavaa kasvaa kolmessa kerroksessa, on ilman muuta trendien harjalla. Se ei tietenkään estä kukkaloistoa, sillä huvin ja hyödyn sekoittaminen on sekä sallittua että järkevää. Muutama palmukaali kesäkukkapenkissä tai karhunjuuri (Meum athamanticum) perennaryhmässä syreenin alla (kuvassa) tekee säväyksen. Cottage Gardenissa - se on se suosituin ja tavoitelluin puutarhatyyli - on hyöty ja hupi yhdistetty iät ja ajat, koska puutarhat ovat pieniä. BBC:n puutarhaohjelmissa, joissa käydään aina myös tavisten pihoissa ja suosituilla aarimailla, näkee villejä yhdistelmiä. Kasvi kasvaa siellä, missä on oikeat olosuhteet, ja naapuriksi kelpaa melkein kuka tahansa. (Väheksymättä kumppanuuskasviajattelua. Ja viittaan hujan hajan -ajattelulla lähinnä pienen mittakaavan kuvioihin.)
Kevättä kohti mentäessä siemenralli kiihtyy. Kaikissa muissa kaupoissa on jo raivattu tilaa siemenille, mutta tämän alueen Lidl viivyttelee vielä ja satsaa ystävänpäiväsuklaisiin ja kukkiviin huonekasveihin. Lyhyt klikkailu kertoo, että kalleimmista tomaattilajikkeista saa pulittaa peräti 10,50 euroa pussilta (kirsikkatomaatti 'Donna', sis. 5 siementä), ja halvimmillaan tomaatin siemenet maksavat toisaalla eli halpahalleissa 70 senttiä (eri lajikkeita).
Haaveita on kyllä tässä vaiheessa aaritolkulla. Esimerkiksi kessupellon (neliön) ajattelin laittaa lämpimälle paikalle, ihan vain kauniiden kukkasten vuoksi. Köynnöksiä pitää olla useita, ja kelloköynnöksen (itämässä) lisäksi ainakin hehkuvanpunainen kardinaalinelämänlanka (Ipomoea x multifida) saa mellastaa ja kiipeillä siellä täällä, suomenkielisestä nimihirivöstä huolimatta. Ruosteinen hetekan raato on sille mitä mieluisin kiipeilyteline, kuten kuvasta näkyy. Erinäisistä kokeiluista kirjoitan täällä pitkin kevättä ja kesää.
Ja sitten on tämä vihertumpun kiipeilyteline: siemenillä lastattu seinä. Hanska saattaa lipsua, mutta putoamme aina tassuillemme.
Comments