Pioneilla on lupa liioitella, etenkin kiinanpioneilla (Paeonia lactiflora). Kukat eivät kestä omaa painoaan, vaan ovat vaarassa romahtaa maahan hetkenä minä hyvänsä. Kasvihuoneen nurkalla kyhjöttävän puupioni liioittelee sekin, nimittäin kasvattamalla pelkkiä lehtiä. Noin kolmessa kerroksessa kasvavat kartanonpionin (Paeonia x hybrida) juuret piti pilkkoa lapiolla eli jakaa. Toisin kuin jalommat pionit, tämä perenna ei kärsi siirtämisestä. Vaikka kukinta on lyhyt, se on pioneista aina ensimmäisin ja ylivoimaisesti helpoin.
Pari vuotta sitten kylvin pisamakellon (Campanula punctata) siemeniä, ja yhdestä siemenpussista kehkeytyi kolmisenkymmentä perennaa. Ne ovat viihtyvät laumassa, ja violetti läiskä pihalla lumoaa aina. Japanilaiset arvostavat pisamakelloja kasvin luonteikkaan olemuksen vuoksi. Kukan nimi tulee siitä, että torvimaisen kukan sisällä on pisamia.
Pisamia tai täpliä löytyy myös sormustinkukasta (Digitalis purpurea). Ne ovat villiintyneet, mutta kuka näitä kehtaa kitkeä? Puutarhassa on hiukan eri lajikkeita ja värejä, ja muutama yksilö on levittäytynyt kasvimaalle. Siinä on sitten lisää liioittelijoita. Pikkuruisia siemeniä tulee tuhatmäärin, tämä kasvi kun on luotu selviytymään.
Sikuri (Cichorium intybus) pilkistää useammasta kukkapenkistä, enkä ole asiasta pahoillani. Sen tyytyy todella vähään, ja sopii kookkaiden perennojen, sellaisten kuin tulikukkien, piikkiputkien, salkoruusujen, sormustinkukkien sekaan. Monissa Euroopan maissa sitä tapaa rikkakasvina, myös valkokukkaisena tai pinkkinä. Sikurin lehtiä voi napsia salaattiin, ja pula-aikana on juuresta tehty kahvinkorviketta. Poutataivaan sinistä kukkaa pitää odottaa ehkä viikko. Joissakin kielissä sikuria kutsutaan taivaalliseksi päivänkakkaraksi, sillä sen sininen väri on suorastaan henkevä. No, ehkä henkevyys on liioittelua, sanotaan sitten vain että sielukas.
Neidonruusut (Rosa alba) ovat suosikkejani, sillä kasvilla on monta etua: vähän piikkejä, lumoava tuoksu, ja vahva, mutta hillitty kasvutapa. Näitä on useampia lajikkeita, ja puutarhassa viihtyy myös Tertin Kartanon oma nimikkoruusu eli 'Tertin Kartano'. Kuvan neidonruusu on nimetön, eräältä sukulaiselta saatu, melko pitkään suvussa kulkenut lajike. Sain tästä aikoinani yhden taimen, ja nyt tontilla on kymmenkunta pensasta. (Olen siis jakanut.) No, ei ole varmaa, onko liioittelija tässä tapauksessa ruusu vai kukkasuutari. Varmuuden vuoksi ehkä molemmat.
Akileijat jatkavat kukintaa edelleen. Isänunikot lopettelevat, ja yksivuotiset saapuvat areenalle. Sitä haluaa itsekin liioitella. Niinpä konttaan taas yhden aamun, päivän, illan ja yön pitkin poikin puutarhaa neljän kissan kanssa. Pysätän ajan kasvuennusteillani. Löytyy metsämansikoita, sarvikuonokas, jakoavain ja ai ai, joltain on tippunut silmälasit. Rupikonna pyörähtää ohi, tömähtää. Kuulen kurpitsoiden kasvun kohinaa ja pihan kaikki kellot.
