Avoimia puutarhoja on taas vietetty, ja pitkästä aikaa oli tarjolla rankkasadetta ja ukkosta. Kiitokset kaikille vieraille! Ukkonen ei pahemmin pelottanut, ja sekä ihmiset että leivonnaiset saatiin suojaan sisätiloihin. Mukava oli tavata tuttuja ympäri Suomen. Osa on käynyt jo monen monta kertaa, kuten Eila ja sitten Liisa. Itse on paikalle sokea, mutta uutta katseltavaa on kuulemma joka kerta. (Lampiprojekti on tekeillä ja yli 250 neliön paikka myllättävänä. Pekka kävi koneen kanssa ja teki kyllä siistiä jälkeä. Tästä vesiprojektista sitten seuraava postaus. Vieraat näkivät kyllä kaivuut ja lammenkin, jonne on tullut luonnonvettä jo lähes piripintaan. Linnut siellä jo viihtyvät.)
Avasin muuten omat porttini ennen kuin Puutarhaliitto aloitti jokakesäisen tradition eli joskus 2006. Tänä vuonna en päässyt ko. puljun sivuille, sillä jokin herja esti rekisteröitymisen. Ehkä olen persona non grata! Kerroin Avoimista ovista täällä blogissa ja sitten naamakirjassa, ja se riitti tällä kertaa. Muutama vuosi sitten kävijöitä oli yli 250, ja ruuhka aiheutti närää yhden hermoheikon mökkiläisen pirtissä. Vaan riitti hänellä kerrankin tekemistä, kun sai kaljalekkerin kanssa istua aivan tienposkessa ja bongata kulkijoita koko päivän: voi sitä vilskettä. Muut naapurit käyvät kyllä, mutta kaljaveikko on hiippaillut paikalle yön turvin, ilman kutsua. Koska tyyppi on riidoissa koko kylän kanssa, ei tervehtiminen enää kuulu hänen tapoihinsa, mikä ei varsinaisesti varjosta eloani. Joka kylässä lienee yksi riitapukari, joka soittelee poliiseille viikottain milloin mistäkin ja tekemisen puutteessa uhkailee oikeusjutuilla.
Puutarhavieraiden saapuessa kukkapenkit oli jotenkuten siistitty ja terassi putsattu. Onneksi etupihan paraatikäytävä oli kitketty Joensuun puutarhaväen kanssa viikko sitten. (Saivat pitää kitkuujätteet eli taimet.) Terveisiä Joensuuhun ja paikalliselle puutarhayhdistykselle, lystiä oli minullakin. Lupasin laittaa kuvan etuoven pielessä rönsyilevästä kärsimyskukasta. Se on Lavendel Lady, ja kasvaa kesän mittaan ehkä nelisen metriä – ja siis oksia on puolisen tusinaa. Muutamia pistokkaita olen siitäkin juurruttanut, ja lasi oli eilen tyhjä eli kyllä kai kelpasivat.
Eräs eilisistä vieraista löysi kukan, jota en tunnistanut eikä tunnistanut kukaan muukaan. Kyse on alle kymmensenttisestä kasvista, jonka lehdet ovat kuin kurjenmiekalla, mutta violetti kukka on kuin soilikista. Ihmeitä siis kylliksi! En ehtinyt hakea kameraa eikä kukaan tajunnut ottaa kuvaa. Sade piiskasi terälehdet, ja kukinta loppui lyhyeen: nyt on vain siemenkota törröttämässä. Kyseisiä kasveja on kolme kappaletta, joten se ei vaikuta vahingolta, etenkin kun kasvavat kylvöpenkissä paraatipaikalla. (Näitä paikkoja on paljon 30, joten noin pieni ruippana ei osunut silmiin aamukierroksella.) Kuvaan kukan ensi viikon juttuun.
Laitoin jakoon muutamia kasveja, ja laittelen nimiä ja kuvia jahka sade lakkaa. (Kuvaan ne uudestaan.) Huulikukkaisten puolella on nyt runsas tarjonta, kun esim. salvioita ja erinäisiä nepetoja pompsahtelee sieltä täältä, ja muutamien ampiaisyrttien nimeämisessä on hankaluuksia. Perovskiaa ja isokissanminttua lähti ainakin, osa niistä oli ruukussa ja osa tempaistiin suoraan pellosta. Kaukasiankirahvikukkaa (kuvassa alla) nyhdettiin myös. Se pelasti kuulemma Päivin päivän, hyvä niin! Kuvan perenna kasvaa muuten 2,5 metriin, ja on pörriäisten suosiossa.
.
Danich Flag -unikko vuodelta 2008 eli ensimmäinen sumukuvani. Kuva päätyi sitten kirjaankin, joskin hiukan käsiteltynä. (Tätä ei ole käsitelty mitenkään.)
Kuluvan kesän eka sumukuvakin on juuri otettu. Kuvaan tässä samalla seuraavaa kirjaa ja haikailen sumujen perään. Vancouverinsaarella on upeita sumuja, ja sellaiselle ovat ammattikuvaajat persoja. Yksi maineikkaimmista luontokuvaajista (ja todella paljon puutarhojakin kuvannut) Adan Gibbs on muuttanut asumaan saarelle – ja vain muutaman kilometrin päähän! Hän pitää majaa aivan Milnerin puutarhan naapurissa, ja tämä tuntuu kohtalon johdatukselta. Kuinka ollakaan olen menossa herran kurssille heti lokakuussa ja olen aivan täpinöissäni. Ehkä kuvieni laatu paranee draamaattisesti! Adam Gibbsin kuvia saarelta (ja vaikka mistä päin maailmaa) voi seurata Youtubesta. Tässä hän kuvaa puujättiläisiä lähellä Parksvilleä:
Omat kuvani samasta paikasta ja jopa samoista puista eivät ole ihan yhtä loistavia. Gibbs vastasi Kanadan laadukkaimman puutarhalehden eli Gardens Westin kuvituksesta aina lehden lakkauttamiseen saakka eli vuoteen 2014. Hän on kuvannut kyllä myös paljon muutakin ja voittanut palkintoja, ja on sen lisäksi harvinaisen hauska heppu.
Comments