Sakkokierroksia
08.10.17

Lehtivihreä pakenee, ja jotkut ihmiset myös.
Vuoden viimeinen auringonkukka.

 

SAKKOKIERROKSIA

 

Marjaan ehtinyt huntukuusama vaatii leikkausta, miten se kasvaakin noin metrin vuodessa? Sen juurella ruuhkassa värjöttävät kurjenmiekan juurakot on pakko jakaa muutaman vuoden välein. Monivuotisia unikoitakin on niin paljon, että yhdellä lapion pistolla nousee paksu nippu paalujuuria. Kukintaa on turha odottaa, ellei tee jotain tämän kaaoksen edessä. Homma jäi tekemättä viime syksynä; reissun päällä on mennyt viimeiset syys- ja lokakuut melko tarkkaan. Tästä ei ole pitkä matka täydelliseen rappioon. Ehkä ensi syksynä puutarha on vallannut talon niin, että en saa ulko-oveakaan enää auki. (Se on kyllä ollut salainen unelmani ja se, että talo romahtaa puutarhan alle.) Nyt on otettava itseään niskasta kiinni.

 

Penkki ei ole suuri, vain viitisen neliötä. Elintilasta taistelevat myös silkki- ja ohotanmarunat, tuija, muutamat liljat ja akileijat, kuusamaan ja tuijaan kietoutunut viinikärhö sekä yksivuotiset kukkaset, jotka eivät kuulu kanta-asukkaisiin. Penkkiä reunustavat kivet ja timjamivyöhyke, joka on levittäytynyt kauas sepelikköön saakka. Kun puutarhan jättää joksikin aikaa rauhaan, hämmästyy jatkuvasti miten paljon ehtii tapahtua, jopa sateessa ja kylmässä. Kiitos viime kesän koleuden, en tehnyt puutarhassa juuri mitään. Kesä hujahti kirjoittaessa ja lukiessa, joten ei se kai ihan tärviölle mennyt. (20 vuoteen ensimmäinen kesä.)  Mutta kun kesäkuun puolessa välissä lähes kaikki avomaan hyötykasvit paleltuvat ja kesäkukat mätänivät, sulkeuduin aittaan kirjojen pariin. Potutus hoitui siinä sivussa, pottumaalle en mennyt lainkaan.

 

Siitä seurasi sitten sakkokierroksia: laiminlyöntejä ei pääse karkuun, ei ainakaan kaikkia. Kuten nyt, kun tarvitaan talikko, sillä lapio vikuuttaisi juurakoita. Itse olen katkaissut nelipiikkisestä perustalikosta pois laitimmaiset piikit, ja tuollainen kaksipiikkinen on todella kätevä juurien kaivelussa. Muistelen erästä 110  vuoden takaista Puutarha-lehden artikkeleita, jossa esiteltiin brittiläisiä työkaluja, esimerkiksi talikoita ja lapioita. Ensin mainittuja oli kymmenkunta erilaista, mikä on varmaan sen maajussin silmin näyttäytynyt ihmeelliseltä. No jaa. Jos menette puutarhamyymälään, puutarhakalujen valikoima ei ole kummoinen. Lontoolaisesta Garden Museumista löytyy helposti 15 erilaista lapiotakin kuten myös käsittämättömät määrät muita työkaluja, joista voi vain aavistaa mihin niitä on tarvittu pitkän puutarhakulttuurin maassa. Meillä nuijittiin mammutteja hengiltä vielä siinä vaiheessa, kun toisaalla kasvatettiin kukkasia, jos suotte tällaisen kärjistyksen.

 

Palataan juurakoihin. Osa niistä on päässyt kasvamaan lähes puolimetriksi. Niitä ei kannata jäädä ihailemaan eikä hempeilykään auta: poikki vaan, ja seuraavaan penkkiin. Alkukesän väri-idea on tuossa penkissä se, että violetit kurjenmiekat ja hehkuvan oranssit idänunikot kukkivat samaan aikaan, ja niiden kattona on sitten valkokukkainen kuusama. Kun ne ovat kukkineet, jätän miekkamaiset lehdet koristamaan penkkiä ohotanmarunan hopeisten pallukoiden kanssa ja täytän unikkojen alueen yksivuotisilla kukilla. Vielä lokakuussa kukkivat viimeiset gladioloukset ja eilen eli 8.10. oli kukassa useampia yksivuotisia unikoita, jopa violetti pioniunikko yritti avautua. Hätäsijoitettu auringonkukkakin avautui - lokakuussa!

 

Iiriksien juurakoiden lisäksi pitää repiä myös viiruhelpiä, joka yrittää sännätä paikalle aina kun silmä välttää. Mikä istuttamaton riesa! Sen teräsvaijeria muistuttavat, punertavat juuret ulottuvat syvälle. Täytän kolme jätesäkillistä juuren palasilla, lehdillä ja hevonkakalla, ja puhkottuani säkkeihin muutamia reikiä piilotan ne yhden kompostorin taakse kuin häpeämään. Tällainen hylkääminen on järkevin tapa päästä eroon viiruhelpiriesasta, ja samaa kuuria olen suosinut myös tuoksukurjenpolvien kanssa. Säkkiin vain ja näkemiin! 

 

Sitten on hempeilyn vuoro: piilotan kukkasipuleita sinne tänne. Viime talvena sipuleista hävisi 80%, mutta joka syksy olen yhtä optimistinen. Jos edes yksi krokus 'Orange Monarch', narsissi 'Snow Frills' tai tulppaani 'Esperanto' työntyy mullasta, on tämä vaiva sen arvoista. Kuten myös se, että kiikuttaa kaukaa emostaan löytyneet perennapienokaiset turvaam taimilasten keräyspisteeseen. Itsestä ei niin väliä, kunhan nyt rapsuttelee multapaakut hiuksista, kylpee sadevesitynnyrissä ja huilii kuormauslavalla kuuta ihaillen. (Ellei sada.)

Viiruhelpi syyssumussa.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas