Päiväkahvit puun sisällä
21.10.14

Päiväkahveilla puun sisällä. Ja 800 vuotiasta puuta on pakko halata!
Satumaisia värejä ja muotoja Mac Millanin laajassa puistossa.

 

Voiko päiväkahvit juoda muka puun sisällä?

Kyllä, siitä olen haaveillut pitkään ja eilen se toteutui. Pakkasin eväskorin ja pomppasin autoon. Ajoin kämpiltäni Tofinon suuntaan kohti Mac Millanin puistoa. Määränpää oli Cathedral Grove, ja sinne on vain noin vartin matka. Puiston sivut löytyvät täältä: http://www.env.gov.bc.ca/bcparks/explore/parkpgs/macmillan

Saaren puujättiläisistä on jäljellä enää noin 1%. Vanhimmat yksilöt ovat noin 800 vuotiaita. Jopa 75 metriin kasvavien dougaskuusien ympärysmitta on kymmenisen metriä. Niiden ja jättituijen katveessa viihtyvät muun muassa lännenhemlokit, ja aluskasvillisuus koostuu lähinnä erilaisista saniaisista ja muista varjon ja kosteiden paikkojen asukeista. Kun on itse vähän heilunut moottorisahan ja vesurin kanssa, en saata kuvitella millaisilla työkaluilla näitä puujättiläisiä on liikuteltu ennen koneiden aikakautta. Hakkuita on tehty, ja niistä kiistellään kaiken aikaa. Kun tuollaisia jättiläisiä pannaan päiviltä, jälki on vieläkin lohduttomampaa kuin kotimaassa. Sanaa "destruction" voi hyvällä syyllä käyttää. 

Liikuttelusta puheen ollen: puiden säästämisellä alkaa olla kiire. Kanadassa on valtaisat metsäalueet, mutta näitä jättiläisiä ei ole enää paljon jäljellä. Jossain vaiheessa, ennen koneiden aikakautta ja täytuhoa, on puiden kaataminen ollut osa miehuuskoetta. Mitä isomman kaatoi, sen karskimpi karju oli kyseessä. Ja kaadetut puut, nämä itsekkäiden äijien urhoollisuusmitalit, jätettiin sitten makaamaan maahan. 

Myrskysäällä voi puu kaatua täysin ilman varoitusta. Sen vuoksi alueelle ei kannata puuskan yllättäessä mennä, sillä yhdessä douglaskuusessa on tonneittain painoa. Tuulenkaatoja oli jätetty metsään vähän niin kuin varoitukseksi. Ne ovat niin korkeita, että en päässyt kapuamaan rungolle ilman apuvoimia. 1997 riehunut myrsky on ollut melkoinen, eikä kaikkia kulkuväyliä ole sen jälkeen raivattu. Kaatuneet Red Cedar -puut ovat valokuvauksellisia, sinne pitäisi päästä aamuvarhain kameran kanssa. 

Sateisen retkipäivän jälkeen muistelen, että omassa pihassa kasvavat hemlokit ja douglaskuuset ovat melko vaatimattoman kokoisia. Ja se tontin suurin puu (mänty) vaikuttaa tapaamieni jättiläisten rinnalla lähinnä hernekepiltä, vaikka sen ympärysmitta on kolmisen metriä. Totta kai keräsin puistosta mukaan siemeniä, jääköön vielä salaisuudeksi se, mitä mukaan tarttui. (En ole koskaan palannut kotiin ilman siemennyssäköitä.)

Vancouverin saarella Parksvillessa pidän majaa nyt pidemmän aikaa. Teen kirjoitus- ja opetustöitä, verkon kautta ja muuten. Harrastuksiakin on! Paikallisten viljelijöiden torilla auttelen lauantaisin, palkkioksi tuosta talkoohommasta saan mm. luomuruokaa. Minusta tehtiin kahvilanpitäjä, mikä sopii hyvin. Saippuakurssin pidän myös, ja tuotteet ehtivät vielä joulumyyjäisiin. (Kurssilaisten toive, kun täällä ei kukaan tee saippuoita.) Onneksi otin mukaan saiputnäytteitä ja esitteitä, joten hihat pannaan heilumaan kuten tapana on. Raaka-aineet haen huomenna, ja läheisen koulun lähes tyhjät tilat ovat juuri passelit kurssin pitämiseen. (Vuokraemäntäni on opettajana siellä.)

Jos jaksaisi ja saisi laivakyydin, voisi käydä katsomassa Matti Kurikan perustaman Sointulan rippeitä. Reilut sata vuotta sitten perustettu utopiayhteisö on Malcolm Islandilla (Malkosaaret), koilliseen täältä. Siellä asustelee vielä joitakin yhteisön jälkeläisiä, ja suomalaisiin nimiin törmää, totta kai. En yhtään ihmettele, että kaikista maailman paikoista juuri tuo seutu viehätti. Kurikka itse häipyi paikalta, mutta porukka jäi viljelemään maata ja elämään luonnonantimien armoilla. Ne eivät täältä pian lopu.

Utopiasta konkretiaan: puutarhuri ei pääse mihinkäään intohimostaan. Hyvä niin, sillä läheisessä Milnerin puutarhassa voin käydä vapaaehtoistyössä kerran viikossa: http://www2.viu.ca/milnergardens/ Vuokraemäntäni on myös antanut täydet valtuudet siivota puutarha talvikuntoon, joten kun työhulluus ja kaiho pihapuuhiin iskee, asia on helposti hoidettu. Vieroitusoireita on jo. Olen löytänyt jo kaikki parhaimmat rautakaupat ja puutarhamyymälät. Hyvän rautakaupan vuoksi ajan Nanaimoon ja ihailen sen antia. Parantumaton rautakauppafriikki siis!

Saaren suurimman kaupungin eli Victorian kupeessa sijaitsee Butchartin laaja puutarha.  http://www.butchartgardens.com Se on rankattu yhdeksi Kanadan hienoimmista puutarhoista, aivan kuten Milnerkin. Missä muualla voi istua Sinisen Unikon kahvilassa? Sillä jos jossain on tarjolla Blue Poppy -tematiikkaa, niin paikka ei voi olla mitätön. 

 

 

 

 

Vihreä sammal peittää kaiken. Hemlokit, jättituijat ja douglaskuuset ovat kansoittaneet paikan.
Douglaskuusista on jäljellä enää noin 1%, kiitos valtavien hakkuiden.

 

 

 

 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Siellä toimivat myös kirjoittamisen verkkokurssi ja arvostelupalvelu.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 21.10.2014
Julkaistu: 10.10.2014
Julkaistu: 01.10.2014
Julkaistu: 01.09.2014
Julkaistu: 06.08.2014
Julkaistu: 08.07.2014
Julkaistu: 19.06.2014
Julkaistu: 12.06.2014
Julkaistu: 29.05.2014

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

Kiitos!

Mörönperän puutarha on sulkenut porttinsa kesäkaudelta 2014. Nähdään taas ensi kesänä! :) Avoimien ovien ajankohdista tiedotetaan ensi keväänä.

© Copyright 2011-2014 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas