Tekosyitä
26.12.17

Tekosyitä tapanina

 

Päivä pitenee tänään minuutilla: 26.12. se on ollut 5,19 h ja
27.12 jo 5.20 h! Mihin käytättäisi tuon minuutin?


Tapaninpäivänä alkaa sormia syyhyttää, suorastaan tanssituttaa: kylvöpuuhiin on päästävä. Keksin tekosyitä välttääkseni sosiaaliset riennot eli kyläilyt. (Eikö se riitä, että kyläilee aattona?) Näitä tekosyitä ei voi enää käyttää: ”Tie on auraamatta”, ”Enterovirus vaivaa”, "Sähköallergia", "Villisika söi auton renkaat", ja ”Kaaduin ja venähdytin nilkkani/selkäni.” Kukaan ei nimittäin usko. Voin jo sanoa reilusti, että jätän seurustelun ja taatelikakun väliin ja että askartelen siementen ja perliitin parissa. Tosin jos tarjolla olisi viherviirupäiden tapaninpäiväajot, niin sinne varmasti menisin vertaistukea hakemaan. Ja on ajateltava kanssaihmisiä. Parempaakin kahviseuraa on kuin talviunipäissään houriva, kärsimätön puutarhuri.


Kylvökiireisiin on monta hyvää syytä. Maailmansota ei syttynytkään jouluaattona, kuten yksi monista Youtubessa kerrotuista profeetoista oli luvannut, siksi voi julistaa vuoden 2018 kylvösesongin korkatuksi. Virallisesti ei vuosi ole vaihtunut vielä, mutta vihertumpun kalenteri alkaa sillä kellonlyömällä, kun päivä alkaa pidetä. Joulu menee kyllä, kiitos lähipiirin tuen, mutta tapanina alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Se johtunee myös siitä, että lopetin suklaan syönnin. Missään ei voi välttyä konvehtirasioilta - jo jouluaattona olin sortua. Pysyin kuitenkin lujana, ja esimerkiksi Paradis-konvehtien surkea nykytaso teki (täytteet muutettu) on tehnyt kieltäymyksen tien helpoksi. Niinpä rapistelin koko aattoillan sitten lahjaksi hankittuja siemeniä ja kirjoja.

Tietokoneen ruudulla juoksee kello: montako minuuttia päivä venyy talvipäivän seisauksen jälkeen. En seuraa valuuttakursseja enkä Afarakin saati Eforen osakepöhinää, eikä lähestyvä olympiahuuma kiinnosta vähäkään. Muut asiat ovat mielessä, kun aamuisin tarkistan valoon liittyvät lukemat: se antaa jatkuvuuden tunnetta ja järkeä helpommin kuin muut jutut. 

Tapaninpäivä sujahti siis kylvöpuuhissa. Tilasin jouluksi useampia siemensatseja, ja hain sitten kaupasta perliittiä ja minigrip-pusseja. Ei muuten ollut aatonaattona ruuhkaa rautakaupan puutarhaosastolla. (Muut paikat olivat kuulemma tupaten täynnä.)

Näitä ja monia muita on laitettu tekeytymään:

Aquilegia viridiflora, A. kurdistanica

Abies concolor ’Switft’s Silver’)

Actaea Rubra (pink)

Allium spirale

Astragalus canadensis

Dalea purpurea

Fritillaria monana

Linum perenne

Lonicera hirsuta

Ramonda myconii

Reissuilta kulkeutuneet, usein vain karkeasti lajin mukaan nimetyt aarteet ovat sitten oma lukunsa. Pelkästään mysteerikärhöjä on useita, ja niiden siemenet ovat tunnetusti itäneet hyvin. Viime kesänä jakelin useammalle (Avoimien ovien)vieraalle kärhöntaimia, ja monet niistä olivat fusca-lajikkeita (tai siis kamtšatkankärhöjä). Puutarhani jalokärhöt (ehkä 25 kpl) ovat kuolleet viime vuosien ankarissa oloissa, niihin en enää haksahda. Alppikärhöt ovat selvinneet, samoin kiinankeltakärhöt.

Hupsuin siemen on tietokoneen hiiren kokoinen pallukka, jolle on itämisvaiheessa tarjottava ekstralämpöä. (Sen hoitaa vanha tuttu idätyspaikka eli termostaatilla varustettu jogurttikone.) Kun esittelin siementä, niin sitä luultiin karvapäällysteiseksi tietokoneen langattomaksi hiireksi. (En tiedä, valmistaako Apple turkispäällysteisiä hiiriä, tuskin.) Kyseessä on Mammea americana, suomeksi kai amerikanmammea. Tuskin ilmasto muuttuu niin paljon, että se tekee koskaan hedelmää, tyydytään siis huonekasviin tai bonsaihin. Pääasia, että on yritystä!

Puutarhakirjoja tuli luetuksi muutama, kiitokset vain pukille. Monty Donin uusin kirja (Down to Earth) on kooste jo tehdyistä kirjoista. Ja koska puutarhatyökaluja ei pääse ulkoiluttamaan, voi tutustua vehkeiden historiaan. (Tales from the Tool Shed: The history and usage of fifty garden tools. RHS 2014) J-P Koskisen Kannibaalin keittokirja (Like) oli ainoa kaunokirja, ei huono valinta ja saatu suoraan tekijältä viime syyskuussa. Luin sen jo toistamiseen, sillä kirjan lajityyppi on suht erikoinen. Kas siinä kirjailija, joka tekee paljon - ja osaa melkein mitä vain. Kaltaiseni laiskuri ei voi kuin äimistellä hänen ahkeruuttaan ja monipuolisuuttaan. 

Joten kyllä tämä kuulkaa kevääksi muuttuu. Maaliskuussa ilmestyvästä Kukkanuottasilla-kirjasta laitan tänne muutaman näytteen tammi-helmikuussa, vaan blogin pääasiallisena tarkoituksena on kyllä tarjoilla uusia juttuja.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 26.12.2017
Julkaistu: 23.12.2017
Julkaistu: 05.12.2017
Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla ilmestyy kustantajani Teoksen kautta keväällä 2018. Luvassa garden writingia eli siis puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä. 


 


 

          

             

 

  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas