Muuttolintujen matkaan
01.09.14

Onni on lapiotyötä. Jos hyvin käy, palkintoja ropisee elämysten muodossa.
Kesän satoa. Kuka raaskii syödä?

 

Muuttolintujen matkaan

 

Pari viikkoa on vielä aikaa tehdä syyshommia. Kiitos viimeisimmän ja ratkihupaisan Viron-reissun Tainan kanssa, noin 200 kasvia odottaa uutta petiä ja penkkiä. Saimme nuijittua vanhaan kunnon Hopeanuoleen aika läjän mitä ihanimpia kasvimaailman edustajia. Tullissa tuhahdettiin, kun viinaa ei tullut tipan tippaa. "Ihan omaan käyttöön kaikki kasvit tulevat", hymyilytti suomalaista tullimiestä. Eikä tässä kasvipaljoudessa vielä kaikki: kiitos Kristianin, Anteron ja Hannun tuomien nyssäköiden, istuttamista riittää. Kiitos pojat, olette ihania! 

En tiedä, voisiko minulla olla mukavampia naapureita, mutta en vielä uskalla ottaa riskiä kokeilla. Kun palasin Virosta, oli pellon laitaan kipattu kivikuorma. Oi, mitä kaunokaisia kaikki! Samainen naapurissa asuva aarre teki minulle myös portin, ja en muista liikuttuneeni pitkiin aikoihin niin paljon. Jos olen joskus savolaisia moittinut (koska juureni ovat Karjalassa ja savolainen jahkailu ja jaanailu ottavat päähän), niin otetaan vähän takaisin. Tosin naapurini juuret ovat myös Karjalassa, joten se selittänee paljon. Yhdessä portti sitten ankkuroitiin kaivinkoneen kanssa paikoilleen. Jykevä on ja myös tarpeen, sillä kutsumattomia vieraita on käynyt meillä päin vähän joka pihassa. Tiedoksi vain pitkäkyntisille: meillä ei ole muuta pöllittävää kuin kirjoja (muutama tuhat) ja kasveja (lukematon määrä). Ei ole edes telkkaria eikä ainuttakaan korua, ellei koruksi lasketa teesiivilää. Tai vähemmän tylsän elämän muistojen hilpeää ja runsasta helminauhaa, mutta tuo jälkimmäinen hely on vähän vaikeampi pölliä kun se kulkee mukana. Antiikin ystävät saattavat olla innostuneita mummovainaan ompelukoneen metallijalustasta, joka toimii tätä nykyä printterin pöytänä. Tuollaisia metallihökötyksiä saa kirppareilta kymmenellä eurolla, ja printteri on rikki. Saippuatehtaani lipeä sijaitsee asekaapissa ja salaisessa osoitteessa. 

Kivikasasta vielä. Kuormia menee tulevaan vuoristoon julmetut määrät, sillä seuraava projekti on piiiitkää kivikkokasvien kokoelma. Erään ystäväni mielestä suunnitelma muistuttaa Juravuoriston mittakaavaa. Liioittelua! No, kirjailija/puutarhuri on sikäli onnellisessa asemassa, että molemmissa puuhissa saa leikkiä jumalaa ja sitä minä teen, muut puuhat jätän muille. Tosin luon jo luoduista, joten olen vain sellainen pilajumala ja kylähullu. Yhdistelen, myllään ja pöyhin, sitä tämä työ on. Kylähulluudestani ovat naapurini - molemmat heistä - luvanneet antaa kirjallisen todistuksen, jos nyt sellaista nyt vaikka lääkärisetä joskus kysyy. 

Vuoriston tekeminen jää odottamaan keväättä, sillä lähden muuttolintujen matkaan, aivan kuten viime syksynä. Koluan muutamissa maissa ja niin monissa puutarhoissa kuin vain ehdin. Vermontin vaahteraloisto on nähtävä, ja Kanadassa sitten tietysti muun muassa Montrealin kasvitieteellisen puutarhan lyhtynäyttely. Sitä ennen käyn kirjoittajakurssilaisten kanssa Stresassa. Melko messevät puitteet ohjata kirjoittajia, sillä esimerkiksi Isola Bellassa pidämme dialogiluennon. 

Joten nokka pian kohti uusia tuulia. Ja sitten on taas siemeniä luvassa, ystävät! Tekstejä myös, ehkä myös valokuvia. Blogin lisäksi raportoin puutarhareissuista vähän siellä täällä. Vaan reissuja ennen on tehtävä pitkiä, täyteläisiä työpäiviä. Surutyö pian koittavasta erosta (Vesku-kukko ja kanat) on jo alkanut, vaan sitähän elämä on: hidasta luopumista. Sen opin jo pienenä, joten en ole asiasta enää kovin järkyttynyt. Minä olen muuttolintu ja pyörin talvet toisaalla, ja Vesku on, tuota noin, pelkkä kukko. Vapaus ja liitely on arvokasta, ei ideat saati energiat muuten virtaa. Ja uuden kukon löytää kyllä, jahka sellaiselle on joskus aikaa tai tilaa. Pääasia kukkojutussa on, että kukko on rehellinen ja luotettava, osaa laulaa muutenkin kuin mollissa eikä karkaa sinivaleunikkopenkkiin sotkemaan. Ja harakat pitää kukon osata karkottaa! Jos ei kukkoon voi luottaa, ei yhteiselosta tule mitään. Vesku on sinä suhteessa siipikarjan aatelia. (Saan hänet kyllä takaisin ensi keväänä, mikäli kukko kestää separaatioahdistuksen.) 

Nyt lapio käteen ja ulos. Näyttöä on kyllä siitä, että hyvä elämä on loppujen lopuksi pääosin lapiotyötä, tai ainakin ahkerasta lapion käytöstä voi seurata sellainen harvinainen vieras kuin onni. Kyse ei ole rahasäkeistä eikä mammonasta, vaan siitä, että saa toimia sydämensä mukaan ja elää elämää, jota ei tarvitse esittää eikä suorittaa. Tehdä ja peherrellä, oppia uutta ja pysyä uteliaana. Ja jos illalla osuu katsomaan peiliin, sieltä löytyy multainen naama ja takkuinen tukka. Sieltä löytyy myös onnellinen nainen, joka sai tehtäväkseen heiluttaa kynää ja kuokkaa, missä milloinkin sattuu olemaan. Hei siis teidänkin heiluvillenne! Kynille, kuokille ja muille, miten nyt tämän haluaa kukin teistä heiluttajista ymmärtää.

 

Taimia roudaamassa.
Ystävät odottavat jo, täältä tullaan!

 

 

 

 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Siellä toimivat myös kirjoittamisen verkkokurssi ja arvostelupalvelu.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 01.09.2014
Julkaistu: 06.08.2014
Julkaistu: 08.07.2014
Julkaistu: 19.06.2014
Julkaistu: 12.06.2014
Julkaistu: 29.05.2014
Julkaistu: 14.05.2014
Julkaistu: 14.03.2014

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

Kiitos!

Mörönperän puutarha on sulkenut porttinsa kesäkaudelta 2014. Nähdään taas ensi kesänä! :) Avoimien ovien ajankohdista tiedotetaan ensi keväänä.

© Copyright 2011-2014 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas